Antrealaisten laulu

Antrealaisten laulun,  kotiseutulaulun, on säveltänyt Erkki Puranen ja sanoittanut Antti Henttonen. Laulun ensiesitys oli Antrea-Seuran 30-vuotisjuhlassa 9.10.1983. Antrealainen 7/1984 kertoo, että kantaesitys Viipurin Lauluveikkojen laulamana sai lämpimän vastaanoton. Laulu piti esittää kahdesti.  Laulu nuotteineen on otettu ko. lehdestä.  

Wiipurin Lauluveikkojen ensiesityksen jälkeen 9.10.1983 tekijät kukitettiin. Antrea-Seuran puheenjohtaja Paavo Olkinuora avustajineen kukitti laulun tekijät Erkki Purasen ja Antti Henttosen. (Kuva Antrealainen 7/1984.)

Antrealaisten laulu​​​​​​

Me muistamme Vuoksen välkkyvät veet,
viljapellot, metsien harjanteet,
suven mansikka-ahojen tuoksun.
Tuulen kuulemme lehvissä koivikkojen
ja lintujen helkynnän ihmeellisen,
niityn lähtehen kirkkaan juoksun.
Niin kaunis, niin kallis ja unhoittumaton
synnyinseutumme Antrea on.

Kun taattomme rakkaat kyntivät maan
keltatähkän kultaisen kantamaan,
työnsä uskon ja elämän antoi.
Äidit ahkerat, armahat uurastaen
ja lapsia laululla liekuttaen
uuden huomisen toivon kantoi.
Niin kaunis, niin kallis ja unhoittumaton
synnyinseutumme Antrea on.

Tiet halkoivat metsää, peltoa sen,
vettä pitkin laiva vei valkoinen,
savu tehtaista, junista nousi.
Kesäillalla, muistathan – untako tuo – ,
kun lahdelman laineilla lumpeiden luo
poika kultansa kanssa sousi.
Niin kaunis, niin kallis ja unhoittumaton
synnyinseutumme Antrea on.

Siell´ lapsuuden leikit leikkiä sain,
sukupolvet sinne jäi vanhempain
kirkkotarhamme lempeään multaan.
Kun en ruusuilla kumpuja kaunistaa saa,
niin kukkikoon heille nyt siunattu maa,
puisto puhjetkoon syksyn kultaan.
Niin kaunis, niin kallis ja unhoittumaton
synnyinseutumme Antrea on.

Nyt siltoja Vuoksen muistoissa käyn,
unten tietä Antreaan ennättäyn,
pihapolkua kotihin kuljen.
Koska siellä en valveilla astella saa,
se kaunis ja kallis on muistojen maa,
Luojan hoivaan sen hellään suljen.
Niin kaunis, niin kallis ja unhoittumaton
synnyinseutumme Antrea on.