Antrea perustettiin Uudenkaupungin rauhan jälkeen vuonna 1724 Jääsken pastoraatin Venäjän puoleisesta osasta. Antrean nimi juontaa juurensa emäseurakunnan Jääsken suojelupyhimyksen Pyhän Pietarin veljestä Pyhästä Andreaasta.

 

Antrean pinta-ala oli 486,4 km2  eli se oli noin Ahvenanmaan pääsaaren kokoinen, ja kyliä siellä oli kuutisenkymmentä.

 

Antrean naapuripitäjiä olivat Jääski, Kirvu, Äyräpää, Heinjoki ja Viipurin mlk. Vuoteen 1924 asti myös Vuoksenranta kuului Antreaan.

 

Vuonna 1939 asukasluku oli n. 8000 henkeä. Pääosin elettiin maataloudesta, mutta töitä tarjosivat myös teollisuus, rautatiet ja laivaliikenne, samoin sahat, myllyt, kutomot ja kivilouhimot. Itä-Suomen raakasokeritehdas päätettiin perustaa 1928 ja se aloitti toimintansa juuri ennen sotia 1937.

 

Viipuri-Antrea-Sortavala ja Antrea-Imatra -rataosuudet leikkasivat toisensa Antrean kohdalla. Antrean asemalta rata johti Vuoksen rantaan satamaan ja pistoraide sokeritehtaalle. Satama oli tärkeä  puutavaran kuormauspaikka.

 

Pitäjää halkoi luoteis-kaakkosuunnassa Vuoksi. Laivoissa kuljetettiin kauppatavaraa ja postia. Ensimmäinen matkustajalaiva oli vuonna 1895 aloittanut ”Lintu”, joka korvasi hevoskyydin sulanveden aikana. Laivaliikenteen pääasiallinen reitti oli Antrean ja Kiviniemen välillä.

 

Henkilöliikenne oli vilkkaimmillaan 1920-luvulla. Kuparsaaren kalkkikivitehtaalla poltettua kalkkia kuljetettiin lotjilla Antrean satamaan ja sieltä rautateitse Viipuriin ja Pietariin.

 

Linja-autoliikenteen lisääntyessä ja Valkjärven radan valmistuttua laivaliikenteen kannattavuus heikkeni ja 1930-luvun lopulla matkustajalaivastoa edusti enää laiva Koivisto.

 

Antrean väestö sijoitettiin pääosin etelä-Hämeeseen Riihimäen, Lopen, Hausjärven, Janakkalan ja  Hämeenlinnan alueelle.