Järjestyksessään kuudes Evakkovaellus järjestettiin tänä vuonna Somerolla paikallisen karjalaseuran toimesta. Jo vuosi sitten Karjalaseurojen Satakunnan piirin hallituksessa syntyi ajatus, että Satakunnastakin osallistuttaisiin vuoden 2012 vaellukselle, koska tapahtuma on suhteellisen lähellä ja matka voitaisiin toteuttaa yhden päivän retkenä. Kun matkalle lähtö oli ajankohtainen, nousi Raumalla bussiin 10 innokasta vaeltajaa, joista kaksi henkilöä edusti Kankaanpään Karjalaseuraa ja muut kahdeksan Rauman Karjalaisia. Lisäksi Harjavallasta osallistui tapahtumaan kaksi henkilöä, jotka matkustivat Somerolle eri kyydillä.

Monelle Evakkovaellus oli uusi kokemus. Järjestäjien kotisivuilla oli kuitenkin mahdollisuus  tutustua aikaisempien vaellusten kuvauksiin. Näin tapahtuman luonne ja viitekehys oli tuttu. Karjalaisen heimon evakkotaival on tietysti tullut tutuksi jo lähiomaisten ja sukulaisten kertomuksista ja yhdistystoiminnan kautta. 1950-luvun alkupuolella syntyneet eivät ole evakkoon lähtöä henkilökohtaisesti kokenut, mutta ainakin evakkouden negatiiviset kokemukset saattavat olla tuttuja lapsuudesta. Karjalaisuus on monen henkilön elinympäristössä ollut, jos ei täysin kielletty, niin ainakin vaiettu puheenaihe. Usein on karjalainen evakkoäiti noudattanut heimotaustansa suhteen matalaa profiilia, jotta ei olisi kärjistänyt vastakkainasettelua lähiympäristössään. Tästä syystä monen evakon oma karjalaisuus on päässyt irtautumaan kahleistaan vasta aikuisiällä. Evakon asemaan oli Somerolla helppo asettua.

Kun bussimme saapui Somerolle, siirryimme ajassa lähes 70 vuotta taaksepäin, kun vertailuajankohtana käytetään kesällä - syksyllä 1944 tapahtunutta toista evakkoon lähtöä. Oltiinhan nyt kesäisessä ajassa. Tapahtuman järjestäjät ja siihen osallistujat olivat onnistuneet yllättävänkin hyvin luomaan aidon tuntuiset puitteet. Vanhoja ajoneuvoja, menneiltä vuosikymmeniltä peräisin olevia hevospelejä, käsityökaluja, käyttöesineitä, vaatteita ja monenlaista muuta materiaalia oli löytynyt tapahtuman rekvisiitaksi. Kaikesta näki, että tapahtuman järjestelyihin oli paneuduttu huolella. Mutta olihan kyseessä koko karjalaisen heimon tulevaisuutta ja Suomen valtiollista olemassaoloa uhanneen tapahtumasarjan muisteleminen.

Evakkovaelluksen eri vaiheista löytyvät kuvaukset sekä Someron Karjalaseuran että Evakkolapset ry:n kotisivuilta, joten tässä artikkelissa ei kerrata tapahtumia sellaisenaan. Ennen taipaleelle lähtöä oli Somerniemen kesätorilla ohjelmaa, joka viimeistään johdatti tapahtumaan osallistujat jatkosodan loppuvaiheen ja sotatoimien jälkeisiin tunnelmiin. Valtioneuvos Riitta Uosukainen luki siviiliväestön evakuoimisesta annetun käskyn ja alikersantti Rokan roolissa esiintynyt sotajermu antoi varsinaisen lähtökäskyn. Jatkosodan lopputuloksen seurauksena annetut vastaavat käskyt olivat ankaria ja ainakin tähän saakka lopullisia. Ei siinä auttanut muu kuin lähteä ankealle taipaleelle kohti tuntematonta tulevaisuutta vailla tietoa lopullisesta määränpäästä ja toimeentulosta. Syvällä sisimmässä eli kuitenkin usko siihen, että kyllä Luoja omistaan huolen pitää ja näinhän lopulta on käynyt. Evakkoon lähteneet ovat löytäneet hyvin paikkansa suomalaisesta yhteiskunnasta ja osallistuneet voimakkaasti hyvinvointivaltiomme rakentamiseen.

Lähdimme siis käskyn saatuamme muistelemaan heimomme evakkotaivalta noin viiden kilometrin matkalle Somerniemen urheilukentältä kohti paikkakunnan kesätoria. Taipaleella evakoita häiritsivät puna-armeijan maataistelukoneita kuvanneet lentokoneet ja myös taistelukentän äänet kantautuivat marssijoiden korviin. Raja-alueella liikkumiseen tarvittiin viranomaisten allekirjoittamat lupatodistukset hieman samaan tapaan kuin nykyiset Venäjän viranomaiset vaativat suomalaisilta heidän vieraillessaan tänä päivänä entisillä kotiseuduillaan Karjalassa. Matkalaisista kuitenkin huolehdittiin sekä matkan aikana että taipaleen päätepisteessä. Lotat tarjoilivat matkalla vettä ja perillä oli mahdollisuus käväistä kenttäkeittimen äärellä ja saada lämmintä keittoa. Vaikka sota-aikana oli kaikesta puutetta, elämän perustarpeista pyrittiin kuitenkin huolehtimaan.

Huoltotauon jälkeen Somerniemen Musiikkiteatteri esitti pari kohtausta Tuntemattomasta sotilaasta. Teatterinäytöksessä Karjalan poika alikersantti Rokka ajautui tunnetulle törmäyskurssilleen esimiestensä kanssa kieltäydyttyään asettelemasta ”kivilöi” komentokorsulle johtavan polun viereen. Kohtaus kuvaa edelleen hyvin suomalaisen miehen oikeudenmukaisuuskäsitystä. Asialliset tehtävät hoidetaan viimeisen päälle, mutta asiattomiksi koettujen käskyjen noudattamista niskuroidaan. Tämän toki ymmärtävät vastuuntuntoiset esimiehet jo tehtäviä määrätessään ja välttävät tarpeettomia vastakkainasetteluja. Esitetyt kohtaukset päättyivät kuitenkin onnellisesti, kuten tiedämme. Musiikkiteatteri esitti myös muutamia musiikkikappaleita, joista viimeistään Evakon laulu sai monen kuulijan silmät kastumaan kyynelistä. Tunnelma oli hetkittäin hyvin herkkä.

Tapahtuman lopuksi tiemme johti Somerniemen kirkkoon yhteiseen kenttähartauteen. Karjalainen kansa on aina turvautunut Jumalaan etsien lohdutusta ja anoen voimaa elämän vastoinkäymisten voittamiseksi. Nöyrät rukoukset on myös kuultu, elämä on voittanut. Oli kiitoksen aika. Hartauden jälkeen laskettiin vielä muistokukat Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille, jossa meitä muistuttavat sanat ”Turvasi on ikiaikojen Jumala”.

Kotimatkalla kertasimme päivän tapahtumia ja totesimme yhteisesti, että matkaan kannatti lähteä. Vain sotien seurauksena kotinsa jättämään joutuneet ihmiset tuntevat sen tuskan, jonka ihminen kokee menetettyään elämässään lähes kaiken muun paitsi henkensä. Evakkovaellus auttoi omalta osaltaan meitä orientoitumaan siihen todellisuuteen, johon meitä edeltäneet sukupolvet joutuivat lähtiessään omalle evakkotaipaleelleen. Evakkovaellus on myös kiitoksen osoitus sille kovalle työlle, jonka evakkosukupolvet ovat tehneet meidän tulevaisuutemme rakentamiseksi. Toivottavasti saamme isomman joukon mukaan vuoden 2013 Evakkovaellukselle Kangasalalle.

Kiitos tapahtuman järjestäjille ja kaikille mukana olleille!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 1: Karjalaseurojen Satakunnan piiristä Evakkovaellukseen osallistuivat mm. Juha Pökkönen ja Anne Hannukainen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 2: Evakkovaelluksen lähtökäskyn antoi ”alikersantti Rokka”

 

 

 

 

 

 

Kuva 3: Marssirivistö kiemurtelee pitkänä jonona peltomaisemassa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 4: Lotat tarjoilivat lämmintä keittoa Evakkovaellukseen osallistuneille

 

 

 

 

 

 

Kuva 5: Evakkovaellustapahtuma päätettiin kunnianosoitukseen Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkillä