Muutama kymmenen Karjalaseurojen Satakunnan piirin jäsenseurojen edustajaa kokoontui sunnuntaina 4.12.2011 perinteiseen joulujuhlaan Ulvilan nuorisoseurantalolle. Toki enemmänkin väkeä tupaan olisi sopinut. Tilaisuuden pääjärjestäjä oli Ulvilan Karjalaseura, piirin naistoimikunta vastasi puuro- ja kahvitarjoilusta.

Tilaisuus aloitettiin laulamalla voimallisesti ja tunteella Karjalaisten laulu. Tämän jälkeen järjestävän seuran puheenjohtaja otti joukon johtoonsa ja toivotti kaikki paikalle saapuneet sydämellisesti tervetulleiksi. Tilaisuus ei hänen mukaansa ollut aivan pienen piirin sisäinen juhla, vaan oikein globaali tapahtuma, sillä mukana oli nuori Asaru (mikäli nimen oikein kuulin) neito aina Japanista saakka. Kimmo Vepsä noudatti periaatetta ”lyhyestä virsi kaunis” ja luovutti mikronin äidillensä Vilmalle, joka tarinoi omaan vapaaseen tyyliinsä tilaisuuden ohjelmasta sekä ohjelmaan ja ohjelman suorittajiin liittyvistä yksityiskohdista eli mitä oli odotettavista. Ensin olisi vuorossa puuropuhe, jonka jälkeen oli tarjolla puuroa ja rusinasoppaa. Puuron jälkeen lauletaan yhdessä joululauluja. Luvassa oli muitakin musiikkiesityksiä, koululaisten näytelmäesitys, tietovisa, joulupukin käynti ja arvontapalkintojen juhlallinen arvonta.

Arvat menivät totuttuun tapaan hyvin kaupaksi.Vilma Vepsä kutsui Milja Peltomaan pitämään puuropuhetta. Milja tuumi, että tämä tuli ”puskista” eli asiasta ei oltu sovittu. Milja ei kuitenkaan asiasta hätkähtänyt, vaan kertoi ex tempore puurotarjoilusta ja sitten ei muuta kuin ”kabinettiin”, jossa puuro oli tarjolla. ”Puuro ja soppa ovat varmasti hyvää”. Mutta ei vielä päästy puurolle, vaan ensin oli vuorossa se ”varsinainen” puuropuhe. Aino Korhonen esitti soljuvalla murteella puuroon liittyvistä mielleyhtymistä ja mm. eri ikäisten ihmisten suhtautumisesta puuroon. Monet sitä vähättelevät ja suorastaan torjuvat, mm. nuoret. Puurolla on kuitenkin vuosisataiset perinteet ja sillä on edelleen paikkansa suomalaisessa ruokakulttuurissa. Puuroa on välillä yritetty ”nykyaikaistaa” nimittämällä sitä esim. vanukkaaksi, mutta puuro on puuroa eikä se siitä miksikään muutu. Olipa vaan pakko todeta, että kyllä puurostakin saa aikaiseksi mielenkiintoisen pakinan.

Puuropuheiden jälkeen päästiin sitten itse asiaan eli puurolle. Tarjoilun oli järjestänyt piirin naistoimikunta ikinuoren (Ulaskanniemen lahja Hiitolan Pitäjäseuralle) Milja Peltomaan johdolla. Tarjoilutehtävissä näytti olleen ainakin useita Hiitolan Pitäjäseuran ehtoisia emäntiä, varmasti töissä oli muitakin, mutta tarkempi tarkastelu jäi tekemättä. Kun kansa ryntäsi puurolle, huuteli Vilma perään, että ”puurossa saattaa olla manteli”. Kannatti siis pitää varansa ettei syö ”todistuskappaletta”, jotta mantelin löytäjälle/löytäjille varattu ”löytöpalkkio” ei jäisi saamatta.

Puuron jälkeen oli vuorossa tietovisailu, siis visailu eikä mikään ryppyotsainen tietokilpailu. Vilma oli jo etukäteen käynyt kokoilemassa joukkueita, joten järjestäytyminen ”lauteille” kävi nopsasti. Kaksihenkiset joukkueet oli saatu kokoon ainakin Raumalta, Kankaanpäästä, Ulvilasta, Harjavallasta ja Hiitolan Pitäjäseurasta. Visailun aikana Kristian Nevalainen soitti kosketinsoittimellaan musiikkia, jotta joukkueiden jäsenten keskinäiset keskustelut eivät kuuluisi naapuriin. Kysymykset olivat monipuolisia ”Satakunnan tietäjien” malliin. Ensimmäiseksi kysyttiin, keiden Suomen presidenttien kuvat ovat olleet seteleissä. Tässä siis palattiin markka-aikaan, mistä on ollut viime aikoina puhetta muissakin yhteyksissä. Oikeita vastauksiakin (Kekkonen, Paasikivi ja Stålberg) löytyi. Ainakin Kankaanpään Karjalaseuran ja Hiitolan Pitäjäseuran edustajat olivat ”tietoviisaita”. Toisena kysyttiin ”Missä rauhassa ensimmäisen kerran sovittiin Suomen itärajan sijainnista ja minä vuonna”. Oikea vastaus oli Pähkinäsaaren rauha vuonna 1323. Ja yllätys – yllätys oikea vastaus löytyi Kankaanpään Karjalaseuran ja Hiitolan Pitäjäseuran edustajien vastauspapereista. No kyllä raumalaisetkin antoivat oikean vastauksen. Kysymyksiä oli kaikkiaan kuusi (6), mutta ajan ja tilan puutteen vuoksi jätän näiden esittelyn väliin. Lopputulema oli kuitenkin se, että Hiitolan Pitäjäseuran edustajat voittivat visailun. Joukkueen muodostivat nehvolalaiset sisarukset Raija Laaksonen ja Airi Vihavainen. Hyvänä kakkosena oli Kankaanpään Karjalaseuran kaksikko Anja Huhtala ja Anne Hannukainen. Ratkaiseva ero tuli valtateiden numerojen tietämyksessä. Hiitolan Pitäjäseuran edustajat olivat reissanneet enemmän.

Kun tietovisailijat saatiin häädettyä ”lauteilta”, astuivat sinne joulunäytelmän nuoret esittäjät, jotka olivat Kimmo Vepsän koulun oppilaita. Esityksen nimi oli ”Joulupukkia jänistää”. Päähenkilö eli joulupukki näytti elävän ajassa ja istui pajassaan ”läppärin” takana. Tietokoneella oli koko joululahjojen jakelusuunnitelma (lahjatiedosto) nimineen ja osoitteineen, tärkeä väline kaiken kaikkiaan. Pukkiin iski kuume kriittisellä hetkellä ja pukki joutui vaihtamaan roolia kaverin kanssa. Lahjatilauksia ja –toivomuksia sateli sijaisjoulupukin työpöydälle. Sijainen ei kuitenkaan ”hallinnut hommaa” ja katastrofin uhka alkoi vaania. Pukin piti palata takaisin rooliinsa ja sotkut saatiin kuin saatiinkin selvitettyä ja kaikki maailman lapset, ja vähän vanhemmatkin, saivat lahjansa ajallaan. Onnellinen loppu siis ja nuoret esiintyjät saivat ansaitsemansa runsaat aplodit.

Tässä välissä, kun puuro oli hieman laskeentunut, olivat tarjolla makoisat kahvit kakkuineen ja pipareineen. Joululta maistui.

Arpoja oli ollut myynnissä koko juhlan ajan ja joulunäytelmän jälkeen koitti kohokohta ja arvontapalkinnot alkoivat vaihtaa omistajaa. Piirin puheenjohtajalla kävi ”säkä”, sillä hän oli kirjoittanut arpalippuihin lastenlasten nimiä ja kuinka ollakaan isoisä sai vietäväksi sisaruksille Atte ja Oona Hämäläiselle tonttunuket. Huomattavaa oli, että arpaliput nousivat eri kerroilla ja välissä arvottiin palkintoja muille onnellisille voittajille. Kirjoittaja sai taas tapansa mukaan pyyhkeitä, onneksi tällä kuvaannollisesti, kun arpa suosi ja voittona oli kunnon kylpypyyhe. Päävoittona olleen tuotekorin voitti ulvilalainen Mauri Lintunen.

Aino Korhonen sai arvontapalkintojen jaon jälkeen taas pakinavuoron. Jutut perustuivat ulvilalaiselta karjalaisvaikuttajalta Kalevi Kokolta saatuun karjalaiseen runokirjaan. Yksi juttu käsitteli mm. muinaista tyttären naittopuuhaa. Ennen muinoin vanhemmat kun halusivat päättää tai ainakin vaikuttaa nuortensa avioliittoasioihin. Tässäkin tarinassa äiti halusi saada tyttärensä hyviin naimisiin eikä sulhasen ulkoisella olemuksella ollut niin suurta merkitystä. Mutta eihän se äiti ollut avioliittoon menossa. Nuorelle neidolle ei äidin valinta kelvannut, koska valittu sulhasehdokas oli ”niin rumakin”. Tyttärelle maallinen mammona ei siis ollutkaan keskeinen aviopuolison valintaperuste. Nuorikon onneksi tässä tapauksessa isä oli tytön puolella ja totesi, että ei tyttöä väkisin naiteta. No, mamma oli tietenkin pahoillaan eli niin sanotusti ”nokka vinossa”, mutta joutui taipumaan tosiasian edessä. Toinen tarina kertoi piiraiden paistajasta, jonka leivinuuni ei vetänyt ja paistaja joutui lähtemään tuvastaan – evakkoon. Tässä ei ollut koko tarina, mutta juttua tuli sillä nopeudella, että hidas muistiinpanojen tekijä ei pysynyt mukana ja dementia haittaa muistitiedon tarttumista kovalevylle.

Kuten on jo aikaisemmin kerrottu, toimi tilaisuuden musiikillisena vastuuhenkilönä Kristian Nevalainen. Aino Korhosen päätettyä pakinansa lauloi Kristian Nevalainen Reppurin laulun: ”Karjalan mail gulda käköset kukkuu… jne”. Seuraavaksi Kristian tarttui huiluun ja soitti iki-ihanan ”Laps´ oon kauniin Karjalan”. Jo aikaisemmin hän oli soittanut huilullaan Konsta Jylhän joululaulun, joka on aina puhutellut kirjoittajaa. Jylhän joululaulu osuu joulun ytimeen, sen henki on kaukana nyky-yhteiskunnan kulutuskeskeisyydestä. Joulun lapsi syntyi köyhyyteen, mutta antoi maailmalle suurimman mahdollisen lahjan. Ehkä meilläkin olisi tässä peiliin katsomisen paikka.

Sitten pitikin palata puurotarjoiluun ja puuroon mahdollisesti kätkettyihin manteleihin. Ja olihan niitä manteleita löytynyt. Milja Peltomaa ja pari varttunutta herrasmiestä olivat saaneet mantelin puurolautaselleen ja onnistuneet olemaan syömättä ”sattumia”.  Onnekkaat saivat kukin pienen lahjan.

Vihdoin koitti yksi juhlan odotetuimmista hetkistä. Vaikka juhlan osanottajat olivat enemmän tai vähemmän varttuneita, oli joulupukki odotettu vieras. Pukin kertoman mukaan kesäkeli oli pakottanut vaihtamaan reen jalaksien tilalle kumipyörät. Joulun lahjojenjakourakka ei siis ole vaarassa, vaikka lunta ei jouluksi saataisikaan. Sen verran ikääntyneen pukin kunto kuitenkin osoitti heikkenemisen merkkejä, että saatuaan raahattua painavan lahjasäkkinsä juhlatilaan hän joutui syyllistymään ”epäsosiaaliseen” käyttäytymiseen ja käyttämään ”lapsityövoimaa” lahjojen jakamiseen. Kokoontunut seurakunta näytti käyttäytyneen koko vuoden kutakuinkin kunnollisesti, koska kaikki saivat paketin. Mielenrauha oli pelastettu.

Tilaisuus alkoi olla lopuillaan, mutta ennen kotiin lähtöä astui piirin puheenjohtaja Jouko Hämäläinen mikrofonin taakse. Puheenjohtaja kiitti paikalla edustettuna olevia seuroja ja yksittäisiä jäseniä toimintavuoden aikana karjalaisen perinteen ja kulttuurin säilyttämiseksi tehdystä työstä. Kulunut vuosi oli liittokokousvuosi ja keväällä hyväksyttiin toimintalinjat seuraavalle kolmivuotisjaksolle. Liitto sai uudet puheenjohtajat ja siirtyi samalla naisvaltaan, sillä puheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Marjo Matikainen-Karlström ja varapuheenjohtajiksi Maija-Liisa Lindqvist ja Eevaliisa Kurki. Vastapainoksi liittovaltuuston puheenjohtaja (Matti Puhakka) ja varapuheenjohtajat (Esko Kurvinen ja Antti Kaikkonen) ovat miehiä. Puheenjohtaja luetteli muutamia piirin toiminnan kannalta keskeisiä tapahtumia, joita olivat mm.

• naistoimikunnan järjestämät ruokapidot Luvialla
• osallistuminen Karjalan Liiton kesäjuhlille Turussa
• liiton, piirin ja seurojen yhteisesiintyminen FARMARI 2011-maatalousnäyttelyssä
• piirin virkistyspäivä Kullaalla
• liiton piirikierrostapahtuma Kankaanpäässä
• piirin hengelliset päivät Sastamalassa
• Talvisodan alkamisen valtakunnallinen muistotilaisuus Porissa. Tapahtumaan osallistunut Porin kaupunginjohtaja oli lähettänyt kiitoksensa tapahtumasta.
• ja vuoden viimeisenä tapahtumana tämä joulujuhla täällä Ulvilassa. Kiitos Ulvilan Karjalaseuralle ja piirin naistoimikunnalle.

Ainoa miinusmerkkinen tapahtuma toimintavuonna oli lasten ja nuorten leirin peruuntuminen osanottajien puutteessa. Tässä tapauksessa vika ei kuitenkaan ollut lapsissa. Syitä tapahtuman epäonnistumiseen on etsittävä muualta ja tämä suuntaakin katseet tulevaan vuoteen, sillä kyse on omalta osaltaan karjalaisen perinteen siirtämisen onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Ensi vuosi on tärkeä valmistautumis- ja valmisteluvuosi vuoden 2013 Karjalaisten kesäjuhlien järjestämiseksi. Valmisteluihin ja myöhemmin itse toteuttamiseen tarvitaan mukaan piirin hallituksen ohella kaikki jäsenseurat. Piirin hallitus aloittaa suunnittelun käytännössä tämän vuoden viimeisessä kokouksessa 16.12. Ensi vuoden ensimmäinen piirin järjestämä yhteistapahtuma on Niskavuoren Heta-näytelmä, johon piiri on varannut oman näytöksen 11.2.2011. Kesäjuhlille Lahteen mennään hakemaan oppia oman tapahtuman järjestämistä varten.

Puheensa päätteeksi puheenjohtaja muistutti joulupukkia siitä, että tälle olivat tulossa kiireiset ajat, kun vuoden tulos on tehtävä muutamassa päivässä.

Rauhallista joulun valmistelun aikaa ja itse joulujuhlaa kaikille karjalaisille!

 

Kuva 1:  Vilma Vepsä juonsi tapahtumaa välittömällä otteella.

 

 

Kuva 3: Aino Korhonen pakinoi aluksi puurosta ja myöhemmin Kalevi Kokon lahjoittamaan runokirjaan perustuneista aiheista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 4:  Tapahtuman puuhanaisia olivat järjestävän seuran (Ulvilan Karjalaseura) sihteeri Auli Levomäki (vasemmalla) ja piirin naistoimikunnan puheenjohtaja Milja Peltomaa.

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 5:  Tietovisan voitti Hiitolan Pitäjäseuran joukkue, johon kuuluivat siskokset Raija Laaksonen ja Airi Vihavainen.

 

 

 

 

 

 

Kuva 6: Tietovisassa kakkossijan otti Kankaanpään Karjalaseuran kaksikko Anja Huhtala ja Anne Hannukainen.

 

 

 

 

 

Kuva 7:  Tässä vaiheessa joulupukin työpisteen "läppärin" takana istuu sijaispukki.

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 8:  Lähetit kiikuttavat jatkuvana jonona lasten lahjatoivomuksia pukin työpöydälle. Sijaispukki on hämillään. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä?

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 9:  Onnellinen loppu! Syntynyt kaaos on selvitetty ja kaikki maailman lapset ovat saaneet lahjansa. Näyttelijät ottavat vastaan yleisön aplodit.

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 10:  Juhliin osallistuvan yleisön viihtyvyyden kannalta tärkeät henkilöt unohtuvat usein eivätkä he saa sitä arvostusta, joka heille kuuluu. Tietovisan voittaja Airi Vihavainen (kuvassa keskellä) on jo ehtinyt palvelutehtävään ja tarttunut kahvipannun kahvaan.

 

 

 

 

 

Kuva 11: Kuvan parrakasta miestä, Mauri Lintusta, onnisti arvonnassa. Pääpalkinto (seinän vieressä lattialla) lähti hänen mukaansa.

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 12:  Tyytyväinen isoisä, arvonnassa onnisti ja lastenlapset Atte ja Oona tulevat saamaan papalta tonttu-ukot.

 

 

 

 

 

 

Kuva 13: Kristian Nevalainen laulatti, säesti ja esitti soolonumeroita. Tässä hän on kosketinsoittimensa takana.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 14: Ja tässä Kristian esittää huilusooloa.

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 15:  Ovesta astui sisään odotettu vieras punaisessa nutussaan.

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 16: Seppo Kaljunen on jo saanut lahjansa. Pukin "lapsityövoima" jatkaa lahjojen jakokierrosta.

Kuva 17: Myös japanilainen Asaru sai pukilta lahjan