Vuoden 2012 Evakkovaelluksen totesimme olleen vaikuttava tapahtuma ja tapahtuman jälkeen toivoimme, että vuonna 2013 tapahtumaan osallistuisi suurempi ja laajemmin Karjalaseurojen Satakunnan piirin jäsenistöä edustava joukko. Toive toteutui ja osanottajamäärä kaksinkertaistui. Myös tapahtuman kokonaisosanottajamäärä oli ennätysmäinen. Evakkovaellus on löytänyt paikkansa tapahtumien joukossa.

Seuraava kuvaus vuoden 2013 Evakkovaeluksesta on suora lainaus tapahtuman kotisivuilta osoitteesta http://www.evakkovaellus.fi/:

"Jopa toista tuhatta vaeltajaa taivalsi evakkotietä sunnuntaina 14.7. Kangasalla, jossa järjestettiin seitsemäs valtakunnallinen Evakkovaellus. Evakkovaellus on tunnematka, jolla eläydytään evakkoon lähdön tunnelmiin ja kunnioitetaan evakkotielle joutuneita.

Vaeltajille oli varattu seitsemän sataa kulkulupaa, joiden loputtua jaettiin vielä pari sataa lipuketta eivätkä kaikki paikalle tulleet saaneet tätäkään lappua todisteeksi osallistumisesta. Kangasalan Karjalaseuran yhteistyössä lukuisten yhdistysten ja yhteistyökumppaneiden kanssa järjestämä tapahtuma kesti aamusta iltaan ja tarjosi runsaasti ohjelmaa.

Vaellus kulki noin neljän kilometrin matkan Äijälästä Kangasalan Karjalaisesta Kulttuurikeskuksesta historiallisen Liuksialan kartanon pihapiiriin ja sieltä edelleen Liuksialan kartanon kappelin kautta takaisin Äijälään. Vaellusreitillä nähtiin kävellen matkaa tehneiden satojen evakoiden lisäksi useita hevosten vetämiä evakkokärryjä. Kapealla soratiellä tunnelmaa tiivistivät vielä vastaan ajaneet sotilaita rintamalle kuljettaneet kuorma-autot. Evakkotietä kulki niin ikään lammas karitsoineen ja Liuksialan pihapiirissä pieni vasikka muistutti eläinten evakkomatkoista. Liuksialan kartanon avuliaisuus ja myötämielisyys varmisti vaelluksen järjestelyt.

Kangasalan Pikkuteatterin ja Ramppi-teatterin esitykset avajaisissa, Liuksialan taukopaikalla ja vaelluksen palattua jälleen Äijälässä purkivat sanoiksi evakoiden tuntemuksia. Niitä välitti niin ikään Äijälään koottu lapsen evakkotaipaleesta kertova näyttely, joka kysyy "Mihi myö männää?" Useampi sata vaeltaja oli kokenut omakohtaisesti evakkoon lähdön. Heille Kangasalan Karjalaseuran puheenjohtaja Liisa Teittinen oli valmistanut rusettitunnuksen.

Sodan todellisuudesta kertoi vanhojen autojen kulkueeseen osallistunut linja-autosta ambulanssiksi muutettu haavoittuneita aikanaan kuljettanut auto, joka on nykyisin Tieliikennemuseo Mobilian kokoelmissa, josta paikalla oli muitakin autoja. Niitä oli myös Vehoniemen automuseosta. Näyttävän autokulkueen toteuttamisessa oli mukana vielä Veteraanikuorma-autoseura.

Karjalan Kaiku -kuoro ja Kangasalan Laulun ystävät -kuoro esiintyivät useampaan kertaan kuten myös Valkeakosken musiikkiopiston kanteleryhmä, jonka soittama Konevitsan kirkonkellot herkisti tunnelmat kappelin hartaushetkessä.

Tarjolla olleet muurinpohjaletut osoittautuivat aivan liian suureksi menestykseksi, sillä herkkuja piti jonottaa pitkään. Vaikka Äijälässä on vuosien mittaan järjestetty monenlaisia tilaisuuksia, Evakkovaellus toi myös Äijälään ennätyssuuren yleisön.

Ensi vuonna Evakkovaellus järjestetään Virolahdella. Virolahden Karjalaseura järjestää tapahtuman jo kolmannen kerran. Tarkempi ajankohta ilmoitetaan syksyn aikana.

Evakkovaelluksesta valmistuu aikaisempien vuosien tapaan tallenne dvd. Levykkeen hinta on postikuluineen 25 euroa. Sitä voi tilata Kauko Äikäs, Rusakonraitti 3 D 19, 36200 Kangasala, puh. 041 5060 523, kauko.aikas@elisanet.fi."

Evakkolapset ry:n hallituksen jäsen Anne Kuorsalo piti Evakkovaellus-tapahtuman aluksi oheisen avajaispuheen.

"Hyvät Evakkovaelluksen osanottajat,

Olemme kokoontuneet tänne Kangasalan Äijälään Evakkovaellukselle, joka järjestetään nyt seitsemättä kertaa. Evakkovaellus on tunnematka. Yritämme eläytyä siihen, miltä tuntui lähtö evakkotielle sodan jalkoihin ja kotiseudun jättäminen. Evakkovaelluksella me myös kunnioitamme kaikkia evakkotielle joutuneita ja siitä selvinneitä.

Aloitan kysymällä ketkä täällä ovat joutuneet tekemään evakkomatkan. Voitteko vaikka nostaa kätenne? Teitä on paljon ja te olette kokeneet evakkotien todellisuuden omakohtaisesti. Nyt voimme turvallisesti täällä Äijälän pihapiirissä pysähtyä miettimään kaikkea sitä pelkoa, epävarmuutta ja ahdistusta, mikä täytti mielet lähdön hetkellä ja evakkotietä kuljettaessa.

”Mihi myö männää” on kaikki nämä tuntemukset kiteyttävä kysymys. Tätä "Mihi myö männää?" kysyy myös näyttely, joka on Äijälän yläkerrassa. Siihen kannattaa tutustua. Kangasalan Karjalaseuran kokoama näyttely on ensimmäinen evakkoon lapsena joutuneista kertova näyttely, vaikka pelkästään karjalaisia lapsia joutui evakkotielle noin 160 000. Heistä jopa 125 000 koki evakkotielle lähtemisen kahteen kertaan.

Kukaan ei tiennyt lähdön hetkellä vastausta kysymykseen ”mihi myö männää”. Voitiin vain toivoa ja rukoilla kaiken päättyvän hyvin. Tuskinpa kukaan osasi edes kuvitella, kuinka hyvin kaikista kovista kokemuksista loppujen lopuksi selvittiin.

Evakoiden asuttaminen on Suomen historian suuria saavutuksia, jolla luotiin osaltaan perustaa myöhemmän hyvinvointivaltion rakentamiselle. Se oli kaikkien suomalaisten yhteinen ponnistus ja siitä myös kaikkien suomalaisten on syytä olla ylpeitä. Vain muutama vuosi sodan päättymisen jälkeen evakkoina tulleet elivät omissa kodeissaan ja maatalousväestö hankki leipänsä omilta tiloilta ja tuotti elintarvikkeita myös muille. Talot ja talousrakennukset rakentuivat omin voimin, yhteiskunta vain loi edellytykset niiden rakentamiseen. Urakka ei ollut helppo, mutta siitä selvittiin. Jälleenrakentamisessa olivat mukana kaikki suomalaiset, mutta kotiseutunsa ja jokseenkin kaiken menettäneiden evakoiden oli pakosta uurastettava vielä muita enemmän. Nykyisin on tullut tavaksi leimata sotien jälkeinen asutustoiminta epäonnistuneeksi, mutta mikä olisi ollut vaihtoehto, kun asunto piti löytää sadoille tuhansille ihmisille ja samoin piti hankkia elintarvikkeita ja sotavuosien ruokapula, jopa suoranainen nälkä olivat vielä hyvässä muistissa.

Meillä evakoiden jälkeläisillä on myös syytä olla ylpeitä oman suvun selviytymistarinoista. Ei kerskaillen, vaan siten, että muistamme, arvostamme ja kunnioitamme edeltäneiden sukupolvien kokemaa ja työtä. On paikallaan muistaa tavallisten ihmisten uroteot ja hämmästellä, kuinka ihmiset selvisivät heidän elämänsä nurin kääntäneestä muutoksesta yllättävän hyvin. Aivan yhtä paikallaan on muistaa sekin, miten paljon tämän hetken Suomessa on evakoiden jälkeläisiä. Evakkoverta alkaa olla monissa suvuissa. Aikaisemmin on puhuttu kaappikarjalaisista, tämän kesän uudissana on varttikarjalainen.

Yhä useammissa perheissä on kosketuskohtia evakkouden kokemukseen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että evakkoon joutuminen tai ylipäänsä evakoiden kokemukset tunnettaisiin. Vaikka evakoiden selviytyminen ja asuttaminen oli menestystarina, se ei merkitse sitä, että meidän pitäisi unohtaa tämä ihmisiä kipeästi koetellut vaihe maan historiasta. Muistakaamme ja muistuttakaamme. Samalla kunnioitamme evakkotielle joutuneita. Evakkotie yhdisti sille joutuneita pysyvillä siteillä. Meitä yhdistää nyt evakkovaellus ja sen kulkeminen yhdessä evakkojen kokemuksia ja tuntemuksia muistaen. Toivotan kaikille mieliinpainuvaa vaellusta."

 

Kuvia evakkovaelluksesta:

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 1: Piirien puheenjohtajat Tuomo Nenonen ja Jouko Hämäläinen kohtaavat Äijälän tienhaarassa.

 

 

 

 

 

 

Kuva 2: Rauman Karjalaiset ilmoittautumassa

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 3: ... ja tässä kankaanpääläistä joukkoa

 

 

 

 

 

 

Kuva 4: Ilo pintaan, vaikka ..

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 5: "Hiitolan poijjaat" Jouko Hämäläinen ja Hannu Kilpeläinen

Kuva 6: Asemestari Matti Lappalainen muonavääpelinä

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 7: Terveisiä Harjavallasta, mukana mm. piirin hallituksen jäsenet Taimi Bergendahl ja Yrjö S. Kaasalaine

Kuva 8: Hevonen oli viime sodissamme ja kotirintamalla oleellisen tärkeä kuormajuhta ja "työkone".

Kuva 9:  Sukututkija Harri Kekkikin on paikalla (kuvan keskellä)

 

 

 

 

 

Kuva 10: Tunnelma oli leppoisa ennen evakkotaipaleelle lähtöä

 

 

 

 

 

 

Kuva 11: Kapealla tiellä oli ahdasta sotajoukkojen ja evakoiden kohdatessa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 12: Myös rintamalta jouduttiin suorittamaan evakuointeja. Kuvassa aito sairaslinja-auto evakuoimassa haavoittuneita sotilaita

 

 

 

 

 

 

Kuva 13: Liuksialan kartanon kappeli metsäsaarekkeessa

 

 

 

 

 

 

Kuva 14: Evakoiden jono oli pitkä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 15: Satakuntalaisia karjalaseurojen puheenjohtajia, oikealta lukien Jukka Junnola ja Juha Pökkönen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 16:  Teologian tohtori Hannu Kilpeläinen piti useita hartauksia sekä kartanon kappelissa että sen piha-alueella

Kuva 17: Harras tunnelma

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 18: Näkymä kappelin sisältä

 

 

 

 

 

 

Kuva 19: Huoltotauko vaelluksen jälkeen