JUTTUTUOKIO TAPANI NUUTISEN KANSSA
Hengellinen elämäntapa ja musiikki tulivat Tapani Nuutiselle tutuiksi jo aivan lapsuudessa. Isä lauloi tenoria Enon kirkkokuorossa ja pikkupoika Tapani oli usein hänen mukanaan kuuntelemassa laulua, urkumusiikkia ja jumalansanaa. Sieltä asti ja oikeastaan niin kaukaa kuin Tapani muistaa, on hänelle ollut selvä elämänpolku edessään. Mahdollisuuksia olisi ollut lähteä muusikon uralle, tai kanttoriksi, mutta valinta osui teologian opiskeluun.
”Nuorena ei ollut mahdollisuutta opiskella pianon, tai urkujen soittoa, niin kanttoriajatukset jäivät sitten siihen. Kitara on ollut aina minun soittovälineeni ja joskus olen vihkitilaisuuden jälkeen ottanut sen esille ja laulanut vihkiparille. Myös kastetilaisuuksissa olen esittänyt tekemiäni lastenlauluja”.
Opiskeluaikoina Tapani alkoi säveltää ja sanoittaa kappaleita. Pappisuran ohella musiikki onkin kulkenut koko ajan mukana ja kappaleita on kertynyt tähän mennessä yli neljäsataa. Ensimmäisiä ja yksi tunnetuimmista kappaleista on Mirjami Lähteenkorvan runoon ”Kirkossa” tehty sävellys. Sen Tapani esittää itse ”Miehen matka” albumillaan.
”Olin opiskeluaikana kirjastossa etsimässä tenttikirjoja ja törmäsin sattumalta Mirjami Lähteenkorvan runoteokseen. Ihastuin heti siihen runojen herkkyyteen ja miten asioita tuotiin esille lasten kautta. Samalla tekstit ovat hyvin syvällisiä. Se oli varmaan johdatusta, sillä tiesin heti runojen kaipaavan sävellystä. Nyt olen tehnyt sävellyksen Lähteenkorvan kuuteentoista runoon”.
Gospel musiikilla on aina olut lähellä Tapanin maailmaa ja jossakin vaiheessa alkoi mielessä pyöriä ajatus messumusiikin tekemisestä. Syntyi ”Karjalaisen kansan messu”.
Tapani Nuutinen
”Se oli varmaan tuossa vuosituhannen taitteessa, kun alkoi ensimmäiset laulut soida päässä. Kuulet sie, kuulet sie…Herra armahda, siitä se kaikki lähti liikkeelle. Erityismessuja on paljonkin tehty Suomessa ja se vaan tuntu, että nyt pitää saada tällainen messu aikaiseksi.
Varmaan sellanen kymmenen laulua oli aika piankin siinä puolen vuoden sisällä valmiina. Karjalaisten kesäjuhlilla Joensuussa sitä esitettiin ensimmäisen kerran kakstuhatta luvun alussa. Matkan varrella on sitten syntynyt tuo kolehtilaulu 11. ”Kuulethan sie luojan lapsi” ja uskon tunnustus 9.”Mie uskon”, sekä muutama muu. Nyt musiikkikappaleita on kuusitoista”.
Kumpiko oli vaikeampi tehdä lauluihin sanat vai sävel.
”Laulut ovat syntynet aika limittäin sanojen ja musiikin suhteen. Joskus on ollu sellanen sävelmän pätkä, mutta siinäkin on ollu tietty aihe. Esimerkiksi tuo loppulaulu 16. ”Ristin merkki” on saanut inspiraation Veikko Larkaksen suunnittelemasta Pielisensuun kirkon alttariseinästä. Siinä on tyhjä ylösnousemus risti ja takana pieninä mosaiikin paloina ihmisen keskimääräisen elinajan päivät ja yöt”.
Messua on esitetty monilla karjalaisten kesäjuhlilla, kirkkopäivillä ja myös monissa jumalanpalveluksissa ympäri maata. Messusta on tullut hyvin suosittu, etenkin karjalaiset juuret omaavien keskuudessa. Mistä ajatus karjalaisuudesta tuli messun aiheeksi.
” Varmaan johtuu siitä, että kyllä mie koen itteni karjalaiseksi vaikka Pohjois-Karjalainen olenkin sielultani. Isä kertoi, että sukulaisia on elänyt tuolla kaukana Karjalassa ja tulleet sitten tänne. Täällä on myös tehty ja esitetty paljon kansanmusiikkia, kuten esimerkiksi Värttinä-yhtye Rääkkylästä ja monet muut. Kansanmusiikki tuntuu vain niin omalta tavalta ilmaista itteään. Onhan tässä myös yksi kalevalainen sävelmä jota on mukailtu ja käytetty tuo 4.”Psalmi 23”.
Mikä Karjalaisen kansan messun kappaleista on mieluisin.
”Onhan tässä montakin, mutta kyllä se tuo 8.”Sununtaiaamuna” on minun sielun maiseman maalaus. Olen maanviljelyskodista lähtöisin ja aina nauttinut kevään ja kesän heräämisistä ja Jumalan hyvyydestä siinä kaikessa. Pienestä pitäen on minut viety kirkkoon ja hengellinen puoli on koskettanut aina”.
Olet opiskellut teologian tohtoriksi, toiminut kirkkoherrana ja vaikuttanut monissa paikoissa, kuten ev.lut. kirkolliskokouksessa. Miten tallainen byrokraattinen työskentely ja balladin tekijän elämä sovitetaan yhteen.
”Nää laulut ja laulujen tekemiset on kulkenut mukana papintyön ohella. Ollessani mukana ev.lut. kirkolliskokouksessa pääsin vaikuttamaan jumalanpalveluksen uudistustyöhön. Olin myös kahdeksan vuotta kirkon jumalanpalveluksen musiikkitoimikunnassa ja sitä kautta saanut vaikuttaa siihen, että gospel musiikilla, sanosinko tällaisella juurimusiikilla, on paikka kirkossa. Tämän päivän ihminen haluaa kuulla evankeliumin sillä omimmalla tavallaan joka koskettaa”.
Tapani on eläkkeellä leipätyöstään, mutta laulujen tekeminen ja esittäminen jatkuu.
”Oikeestaan on harmittanu, etten aikaisemmin tehnyt noista Lähteenkorvan runoista tehtyihin lauluihin kokonaisuutta. Viime syksynä aloin puhua Pielisensuun toiselle kanttorille Korhosen Tinalle ja alttoviulisti Katri Hänniselle näistä asioista ja porukalla sovitetiin sitten ne laulut. Sitten toteutettiin se konsertti Heinolassa, joka on Mirjami Lähteenkorvan synnyin paikka. Paikalla oli myös Lähteenkorvan sukua ja vanhoja ystäviä. Konsertti pidettiin myös Joensuussa ja Kuopiossa. Haaveena olisi päästä esittämään konsertti Vaasan kirkkoon, sillä sieltä on tuo Kirkossa runo tehty. Tarkoitus on pitää konserttia ainakin täällä Joensuussa ja osassa Pohjois-Karjalaa."
Karjalainen kansan messu on hyvin suosittu karjalaisjuuristen keskuudessa. Mitä tekijä sanoo messukansalle. Millä mielellä tullaan messua kuuntelemaan.
”Jumalan huolenpito voi olla ykkösasia elämässä. Kuten tuossa ensimmäisessä laulussa sanotaan, että karjalaisuudessa itku ja nauru on rinnatusten. Elämään mahtuu molemmat ulottuvuudet ja saadaan tuntea voimakkaasti näitä asioita, eikä niitä tarvii kenenkään peitellä. Jumalanpalvelukseen mahtuu kaikki ihmisen tunnot. Jumala ei säikähdä sitä, jos joku tuntee jopa vihaakin. Koko tunneskaala saa olla mukana. Hän kyllä korjaa sitten, jos meissä on jotakin korjattavaa”.
Koko juttutuokion voi kuunnella videolta:
Haastattelijana Matti Holopainen