Vammalan Karjalaseura ry
Vammalan Karjalaseuran kevätretki 25.5.2024
Kevätretken osallistujat Mouhijärven Vanhalla kirkolla kivisen hautakarmin vieressä olevan tyvestä asti kaksihaaraisen paksun männyn katveessa.
Vammalan Karjalaseuran kevätretki oli lähimatkailua parhaimmillaan, kotiseuturetki Sastamalan nähtävyyksiin, Pyhän Marian kirkkoon, Mouhijärven kesäkappeliin, Putajan maatalousmuseoon ja Karjalaan jääneiden muistomerkille Kiikoisissa. Matkaan lähdettiin Lauhamon bussilla Sastamalan linja-autoasemalta ja paluu oli samaan paikkaan. Lounastauko oli Mouhijärvellä ravintola Signessä, joka oli tutustumisen arvoin kohde sekin.
Sastamalan Pyhän Marian kirkko
Ensimmäisenä kohteena oli Sastamalan Pyhän Marian kirkko, jonka historiaa kirkon oppaana toiminut kotiseutuneuvos Maiju Vuorenoja todella asiantuntevalla ja kiinnostavalla tavalla meille esitteli. Pyhän Marian kirkolla ollaan kristinuskon juurilla Suomessa. Sastamalan keskiaikainen Pyhälle Marialle omistettu kivikirkko on rakennettu 1400-luvun lopulla, mutta paikalla on ollut puukirkkoja jo paljon aiemmin. Varhaisimmat alueen historiaan liittyvät kirkossa esillä olevista esineistä ovat 1200-luvulta.
Sastamalan Pyhän Marian kirkko.
Kotiseutuneuvos Maiju Vuorenoja opastaa ja näyttää Maileenalle kirkossa olevia arvokkaita vanhoja kohteita.
Kirkko on nykyään myös tunnettu ja arvostettu konserttipaikka johtuen sen laadukkaasta akustiikasta, josta pääsimme nauttimaan, kun Merja Laaksonen ja Tuulikki Nyman esittivät meille Merjan puolison Pekka Laaksosen säveltämää ja sanoittamaa musiikkia. Musiikkiesitykset ja kirkossa vallinnut suvijuhlatunnelma jäivät lähtemättömästi mieleen. Upeiden esitysten lopuksi karjalaiset mielet herkistivät vielä Tuulikin poikkihuilulla esittämä Karjalan kunnailla.
Kuvassa vasemmalta Merja Laaksonen ja Tuulikki Nyman esiintyvät meille.
Kirkkoon ja sen historiaan pääset tutustumaan lähemmin myös Sastamalan seurakunnan sivuilla, jossa on upea 360-asteen videolla toteutettu virtuaalinen esittely.
Ravintola Signe
Lounaalla kävimme Mouhijärvellä ravintola Signessä, jolla on oma kiinnostava historiansa liittyen J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoihin. Ravintolan rakennus on aiemmin ollut Mouhijärven pappila, joka on nykyiselle paikalleen siirretty 1900 luvun alussa läheltä nykyistä Mouhijärven kirkkoa ns. Vanhan pappilan alueelta. Mouhijärven pappilassa 1700-luvulla asunutta nuorta miestä, nimeltään Carl Gustaf Polviander, pidetään esikuvana Runebergin tarinoissa kertojana esiintyvälle vänrikki Stoolille.
Mouhijärven kesäkappeli ja vanha hautausmaa
Seija Hirvikoski toimi oppaanamme ja esitteli meille Mouhijärven vanhaa hautausmaata ja kesäkappelia, joka kuvassa taustalla.
Mouhijärven kesäkappeli ja vanha hautausmaa ovat Sastamalan Mouhijärvellä alueella, jossa on aiemmin ollut Mouhijärven vanha kirkko, v 1642 valmistunut Pyhän Mikaelin kirkko, joka on sittemmin purettu. Tarkoitus oli, että Esko Raskila, joka on ollut monissa alueen rakennusprojekteissa mukana, olisi ollut täällä oppaanamme, mutta valitettavasti hän ei päässyt tulemaan. Esko oli kuitenkin ansiokkaasti ja perusteellisesti prepannut Seijan, joka piti meille aivan erinomaisen esittelyn. Paikalliset asukkaat kutsuvat aluetta nykyään ”Vanhaksi kirkoksi”.
Mouhijärven vanha kirkko rakennettiin aikoinaan Selkeen kartanon lahjoittamalle alueelle. Kirkkoa ei enää ole, mutta sen paikalla vanhalla hautausmaalla on vielä näkyvissä kirkon kivijalan alin kerros sekä kirkosta kertova muistomerkki.
Vanhan kirkon alueella on vuosina 1990-2004 tehty paljon uudistustöitä. Valaistus on uusittu ja tehty uudisrakennus hautaustoimea ja alueen huoltoa varten. Hautausmaalle on pystytetty muistomerkkejä ja kunnostettu sen hautakarmeja. Merkittävä ja paljon julkisuuttakin saanut hanke oli kesäkappeli, jonka on suunnitellut arkkitehti Marja Rauhala.
Vierailun lopuksi lauloimme kesäkappelissa vielä ajankohtaan sopivasti Suvi virren. Hienolta se kuulosti, kuin aina ennen koulussa konsanaan.
Putajan maatalousmuseo
Putajan yksityinen maatalousmuseo ja sen pihassa oleva patsaspuisto ”Ajan henki” ovat todella hienoja helposti saavutettavia tutustumiskohteita. Molempiin voi tutustua omatoimisesti vaikka talon väki ei olisikaan kotona, mutta ryhmien toivotaan ilmoittavan tulostaan etukäteen. Osoite on Putajantie 1919, 38510 Sastamala.
Museo on Arto Vuorenniemen keräilyn tulos. Ensimmäiset koneet museoonsa Arto hankki jo 1970-luvun alkupuolella, jonka jälkeen traktoreita, maansiirtokoneita sekä muita maataloudessa käytössä olleita koneita ja laitteita on kertynyt runsaasti. Ensimmäinen museohalli valmistui v 1993 kuvaamaan aikaa, jolloin ensimmäiset koneet ja laitteet tulivat avuksi maataloustöihin. Toinen maansiirtokoneille tarkoitettu halli valmistui vuonna 2001.
Karjalaista väriä Putajan maatalousmuseon vierailuun toi Arton vaimo Erja, os. Vuohelainen, jonka vanhempien juuret ovat Vpl. Pyhäjärvellä. Vierailua juhlistamaan hän oli järjestänyt meille kahvitarjoilun.
Arto Vuorenniemi, kuvassa vasemmalla, otti meidät illoisesti vastaan ja kertoi yksityisen museonsa sekä patsaspuiston synnystä. Takana olevassa museohallissa odotti meitä näyttelyn lisäksi myös Erjan kahvitarjoilu.
Museon toiminta-ajatuksena on alusta asti ollut se, että vanhan ajan työmenetelmät halutaan tuoda nykytekniikasta kiinnostuneen nuorison tietoon. Toiminta ajatustaan noudattaen museo osallistuu erilaisiin työnäytöksiin tai järjestää niitä itse, kuten nyt myös meille, vaikka emme varsinaisesti nuorisoa enää olekaan. Joka tapauksessa heti vierailun aluksi Arto alkoi poikiensa kanssa käynnistämään maamoottoreita, joita oli kaksin kappalein tuotu kartanolle varta vasten meitä varten.
Maamoottorien käynnistys oli kiinostava tapahtuma. Ääntä ja savua oli aluksi melkoisesti, mutta koneiden lämmitty käynti tasaantui.
Patsaspuisto ”Ajan henki”
Museon yhteydessä on Patsaspuisto, joka täydentää museon maatalousteemaa. Se kuvaa aikakautta ennen koneellistumista. Patsaat on tehnyt Arton setä Tauno Vuorenniemi. Tauno on jo 89-vuotias eikä ole enää yli kymmeneen vuoteen tehnyt uusia patsaita, mutta hän oli vierailulla mukana kertomassa patsaidensa aiheista, inspiraatiosta niiden takana ja myös niiden valmistustekniikasta.
Arto Vuorenmaan setä ITE-taiteilja Tauno Vuorenmaa on tehnyt patsaspuiston kaikki teokset.
Kaikki esillä olleet patsaat on tehty lasikuidusta, jonka ansiosta ne ovat keveitä ja kestäviä. Tauno kiinnostui patsaiden tekemisestä jäätyään eläkkeelle toimittuaan 30 vuotta automaalaamoyrittäjänä Ruotsissa. Hän teki aluksi patsaita savesta, mutta koska lasikuitu oli hänelle työnsä puolesta tuttu materiaali, oli hän päätynyt kokeilemaan sitä myös patsaiden tekemiseen.
Tauno ei ole luonnostellut patsaitaan vaan on toteuttanut ne inspiraationsa ohjaamana ilman piirustuksia. Tauno pitää luonnollisista aiheista ja patsaiden hahmot, ihmiset ja eläimet, on tehty vastaamaan niiden todellista kokoa suurentamatta tai pienentämättä niitä. Ainoana poikkeuksena on suurikokoinen kurki, joka toivottaa tulijat sisään alueelle.
Kaikilla Taunon patsailla ja niiden aiheilla on oma tarinansa. Ne kertovat eletystä elämästä ja tilanteista hyvin luonnollisella tavalla. Patsaat on myös harkiten sijoitettu alueelle niin, että ne tuntuvat sulautuvan osaksi yleisöä, joka on tullut niitä katsomaan.
Patsasryhmässä nimeltään "Eilämän ilta" vanhukset muistelvat elämän eri vaiheita seuranaan koira ja kanoja. Eila-äitiä ainakin tämä aihe näytää puhuttelevan, sillä hän osallisituu tapaamisenn viskelemälä kädellään jyviä patsasryhmän kanoille. Äidin kotona Vpl. Pyhäjärven Puikkoisissa kanat saivat myös liikkua vapaasti ulkona.
Ensimmäinen patsaspuiston patsas oli ”Työnhenki”, jossa hevonen vetää isännän ohjastamana auraa. Siinä oli hankaluutena saada selville, miten hevosen jalat ovat silloin, kun hevonen vetää kunnolla. Tauno kertoo tutkineensa hevosen jalkojen liikettä ja päätyneensä siihen, että hevosella on kahdeksan eri sytytysjärjestystä, askellajia tai jalkojen asentoa.
Ensimmäinen patsaspuiston patsas oli ”Työnhenki”, siinä hevonen vetää isännän ohjastamana auraa.
Arto Vuorenojan esitellessä setänsä patsaita hän toteaa katsojan ilmeen kertovan, onko tekijän viesti mennyt perille, se mitä sillä patsaalla ajetaan takaa.
Karjalaan jääneiden muistomerkki Kiikoisissa
Paluumatkalla kävimme Kiikoisten kirkolla Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkillä. Nykyisen Sastamalan alueella karjalaisten muistokiviä on peräti seitsemällä kirkolla. Alueen laajuudesta johtuen monella näistä ei ainakaan isommalla joukolla käydä kuin harvoin. Nyt kun tähän oli hyvä tilaisuus, niin käynti Kiikoisten karjalaan jääneiden vainajien muistokivellä toteutettiin. Kunniakäynti oli vain vaatimaton pieni hiljainen hetki muistokivellä, jonka päätteeksi lauloimme yhdessä virren ”Soi kunniaksi Luojan”, mutta se oli kuitenkin kokemuksena merkityksellinen ja mieliin painuva muistohetki meille kaikille.
Kevätretken osallistujat Karjalaan jääneiden vainajien muistokivellä Kiikoisissa.
Lisää kuvia kevätretkestä on tässä linkissä.