Historia
Yhdistyksen pitkäaikaisina puheenjohtajina ovat toimineet Sulo Hallikainen 40 vuotta, Pauli Virolainen 20 vuotta, Anja Valoaho toista kymmentä vuotta. Nykyinen puheenjohtaja on Kalervo Moukolainen.
Naantalin Seudun Karjalaisten perustamiskokous pidettiin sunnuntaina
helmikuun 2. päivänä 1941 Naantalin työväentalolla. Työväentalo oli
tuolloin ja pitkään senkin jälkeen hyvin suosittu kokous- ja urheilutila.
Perustavan kokouksen avaajana toimi kokoonkutsujan puolesta Sulo
Rakkolainen ja kokouksen puheenjohtajaksi ja sihteeriksi valittiin Herra
H. Heimola, kuten silloin ilmestynyt sanomalehti kertoo.
Yhdistyksen tavoitteena ei varmasti ollut olla pitkäaikainen yhdistys, sillä
asiakirjojen mukaan pidettiinkin jo 19.4.1942 yleinen kokous, jossa oli 14
jäsentä paikalla. Kokous päätti yksimielisesti lopettaa seuran toimin-
nan, koska suurin osa jäsenistä oli jo lähtenyt takaisin entisille asuinsijoilleen
ja loputkin kokouksen osallistujista olivat jo lähtöpuuhissa. Lopettamis-
päätös oli kuitenkin tehty siten sääntöjen vastaisesti, että oikeusministeriö ei hyväksynyt sitä. Yhdistys jäi elämään.
Jatkosodan jälkeen 6.12.1945 kokoonnuttiin Kahvila Aijakseen perustamaan uutta Karjala-
yhdistystä ja Sulo Hallikainen kertomansa mukaan tuli kokoukseen vii-
me hetkellä ja ilmoitti, että ei tarvitse perustaa, se on täällä jo olemassa
nukkumassa ja kaipaa vain hellää herättäjäänsä. Hän toimikin seuran puheenjohtajana seuraavat 40 vuotta.
Tänä päivänä on vaikea ymmärtää sitä murrosta, niitä tapahtumia, jot-
ka liittyivät sotaan ja sodan aiheuttamiin asioihin. Naantalin kaupungis-
sa oli siirtoväkeä vuonna 1945 yhteensä 194. Suurin osa oli tullut Jo-
hanneksesta 54 ja Viipurin kaupungista 38. Vastaavasti Naantalin maa-
laiskunnassa oli vuonna 1945 siirtoväkeä yhteensä 340 ja siellä tulijoita
oli pääasiassa Koiviston maalaiskunnasta 88, Viipurista 36, Uudel-
takirkolta 34 ja Johanneksesta 43.
Kun kaupungissa ja maalaiskunnassa oli tuolloin alle 4000 asu-
kasta yhteensä, niin reilusti yli 500 siirtoväestön määrä oli todella merkit-
tävä kokonaisasukaslukuun nähden. 1940-luvun loppupuolella karjalaisten asuttaminen vaikuttikin merkittävästi eri pitäjien ja kaupunkien väkiluvun kasvuun. Turun ja Porin läänissä oli vuonna 1946 siirtoväkeä kaikkiaan 76 636 henkeä.
Melkoinen voimanponnistus on Naantalin yhdistyksen toimesta tehty jo
vuonna 1946, jolloin Varsinais-Suomen piirin Karjalaseurat kokoontui-
vat yhteisille kesäjuhlille Naantaliin. Juhlien merkittävyyttä korostaa
näin jälkikäteenkin ajateltuna, että tasavallan presidentti puolisoineen
osallistui juhliin sekä suojelijana että paikalla olleena päiväjuhlassa.
Merkittävä voimanponnistus naantalilaisilta yhdistyksiltä: Löylyltä, Maa-
miesseuralta, Naantalin Seudun Karjalaisilta oli Naantalin Urheilu- ja
Nuorisotalosäätiön toimesta aikaansaatu Kuparivuoren urheilutalo. Ur-
heilutalo myytiin kaupungille 1975. Talon myynnistä saaduilla rahoilla pystytettiin mm. muistomerkki Karjalaan jääneiden vainajien muistolle. Muistomerkissä olevat sanat "Karjalan kumpujen alla ikiuntaan nukkuvien muistolle" muistuttavat meitä voimakkaasti entisistä raskaista ajoista.
Oma vahva esimerkki karjalaisten osuudesta ja voimasta oli 1950 tehty
päätös omasta vaaliliitosta kunnallisvaaleissa ja vaalien tuloksena kau-
punginvaltuustoon valittiinkin vaaliliitosta kolme karjalaissyntyistä: S. Hallikainen, P. Hetvall ja A. Kautto ja maalaiskuntaan S. Tuusvuori ja E. Pentikäinen.
Mitä sukupolvien vaihtuminen merkitsee karjalaisuudelle?
Ei voida uskoa eikä väittää, että mikään ei muuttuisi. Karjalainen identi-
teetti ja karjalaiset juuret välittyvät kuitenkin yli sukupolvien. Ero on siinä, että vanhemmille sukupolville karjalaisuus muodostui oman kotiseudun ja paikkakuntaidentiteetin kautta, kun taas nuoremmille ja tuleville karjalaisuus voi elää vahvana karjalaisen kulttuurin kautta. Mielestäni on myös sallittua, että Karjalaan ja
Karjala-kysymykseenkin suhtaudutaan tunteella. Se on ymmärrettävää
ja hyväksyttävääkin.