Kaikkea tietoa ei ole arkiston uumenissa

Seuraavassa lyhyt katsaus Karjalaisten tarinakerhon historiaan (Lähde: Lahden seudun Karjalaisseurat, 2010)
"Tule kerhoon, Tarinakerhoon, jätä nitrot sekä huolet kotihin. Kun kanssa toisten, samanmoisten laulaa, tarinoi, päivä
huominenkin valoisampi ehkä olla voi. "

Karjalaisten Tarinakerho ry on perustettu vuonna 1970. Perustajajäseniä olivat Helena Syrjä ja Alli Saares Viipurista, Helmi Vahvelainen Säkkijärveltä, Elina Peippo Muolaalta ja Irja Kiuru Heinävedeltä. Jäseniä yhdistyksen toiminnan alussa oli noin viitisenkymmentä. Ensimmäiset kerrat kokoonnuttiin Kansantalolla, ensin Tammisalin pikku huoneissa, myöhemmin salin puolella. Alkuvuosiin sisältyi monenlaista toimintaa: pikkujouluja, pienoisnäytelmiä, missikisat, juhannusjuhlat, Norjan matka ja tietinkin alusta alkaen osallistuttiin Karjalan liiton kesäjuhlille. Karjalan murre solisi kotoisasti kaikkialla. 

-Ai, muistat sie silloko..?  -Miekö, kyl mie sillo pelkäsin pommisuojas.  
-Hyvä ihmekkö sillo ol kaunis kesä!
-Ai, muistat sie ko mäntii sin saaree ja iha teijä soutuvenneel?

Ensimmäiset kymmenen vuotta olivat Tarinakerhon vireintä aikaa
Kymmenen ensimmäistä toimintavuotta kului nopeasti ja yhdistyksen 10-vuotisjuhlaa vietettiin Yhteiskoulun tiloissa. 80- luvun alussa toiminta oli edelleen vireää. Varsin erikoinen juhla vietettiin Albatrossi -laivella, kun Risto Rantakari vihki avioliittoon kaksi tarinakerholaista ystäväjoukon ympäröimänä! 

Murre solisi kerhoilloissa, kohvit juotiin ja karjalanpiirakat syötiin. Jouluisin ja kevätjuhlissa oli muitakin herkkuja, kuten pullaa, paraskia, kakkuja ja ihan omast takkaa. Ilo ja tekemisen meininki jatkui vuosikymmeniä puheliaiden Karjalaisten kokoontuessa tarinoimaan, mutta silloin tällöin hiljennyttiin myös haikeammissa tunnelmissa, kaiholla muistelemaan rakasta kotiseutua kerholaisten tekemien runojen pariin: "Olen kunnailla Karjalan ollut, eloni kauneimmat hetket. Lapsuuden leikit armaat, kaikki nyt poissa on. Olen vieras täällä mä vain, koti Karjala mulle on yksin. Kunnaille sen jos kerran, vielä mä pääsisin." 

Kotiin Karjalaan, kotiseutumatkat kotiseuduille
Karjalan "ovet avautuivat" ja kauan odotettut kotikäynnit toteutuivat -niin myös Tarinakerholaiset matkasivat kotiseudulle. Ensin käytiin Viipurissa ja sen lähiympäristössä. Vaikka kodit ja maisemat eivät enää olleetkaan kauniita, vaan raiskattuja ja poltettuja ja vaikka taattojen pelloilla oli kasvavaa puustoa, olivat matkat Karjalaan unohtumattomia. Ilon ja itkun väreily silmänurkissa siellä kujettiin. 

Ikää karttui ja voimat vähenivät. Vuonna 2005 jopa mietittiin, loppuuko Tarinakerho. Ei vielä, Laina Koskinen lupautui uudeksi puheenjohtajaksi ja Tarinakerhon toiminta saatiin jatkumaan. Karjalan kansa on sitkeää, ei sitä helposti lannisteta! Kotikylämatkat jatkuvat tänäkin päivänä. "Viemme sinne lapsiamme ja heidän lapsiaan yhä uudestaan ja kerromme heille siitä ajasta, kun Karjalan heimo siellä asui, askaroi ja viljeli maataan. Näin säilyy Karjala keskuudessamme." (Lähde, Lahden Karjalaisyhteisöt ry:n julkaisusta nimeltä: Lahden seudun Karjalaisseurat, 2010)

Tultaessa vuoteen 2018 on Karjalaisten Tarinakerhon väki  vuosi vuodelta vähentynyt. On seuraavan sukupolven aika pitää yllä äitiensä, isiensä ja isovanhempiensa kulttuurihistoriaa, kunnioittaen heidän elämäntyötään ja omia Karjalaisia sukujuuriaan. 

Terve tulemas mukkaa!    Liity jäseneksi!