Hämeenlinnan Karjala-Seura ry

Hämeenlinnan Karjala-Seuran historia

Talvisodan jälkeisten sekavien olojen aikana Hämeenlinnaankin asettui liki tuhat kotinsa menettänyttä karjalaista. He tunsivat tarvetta kokoontua miettimään yhteisiä ongelmia, pohtimaan tuntematonta tulevaisuuttaan. Saadakseen asialleen enemmän kantavuutta ja tiivistääkseen yhteistyötään he perustivat oman yhteenliittymän, joka otti 15. 10. 1940 nimekseen Hämeenlinnan Karjala-Seura. Saman vuoden joulukuussa seura merkittiin yhdistysrekisteriin ja seuraavan vuoden alusta se liittyi vastaperustetun Karjalan Liiton jäseneksi.

Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin viipurilainen Akseli Liljamaa, joka toimi tässä tehtävässä vuosina 1940-44. Kun jatkosodan aikana 1941-44 suurin osa karjalaisista palasi takaisin kotiseudulleen, hiljeni seuran toiminta, muttei koskaan kokonaan lakannut. Kun sitten Karjalasta 1944 jouduttiin uudelleen lähtemään, vilkastui seuran toiminta jälleen.

Kuluneen runsaan kahdeksankymmenen vuoden aikana on Hämeenlinnan Karjala-Seuralla on ollut monenlaista toimintaa ja on edelleen. Neljä kertaa on seura järjestänyt valtakunnalliset Karjalaiset kesäjuhlat vuosina 1962, 1974, 1996 sekä viimeksi kesällä 2019. Myös muilla paikkakunnilla järjestettyihin karjalaisiin kesäjuhliin on seura osallistunut runsaslukuisesti. Ei seuran toiminta kuitenkaan vain yhtä juhlimista ole ollut. Vuosien varrella on toiminnassa ollut monia eri alojen ja aihepiirien kerhoja, parhaimmillaan peräti 22 kerhoa. On ollut hyvin menestyneitä kuoroja, on pelattu innolla kyykkää ja harrastettu vilkasta nuorisotoimintaa, mm nuorten kansantassi  on aikanaan ollut erittäin vilkasta ja voitokasta, kiitos hyvien ohjaajien. Jäsenistön vanhetessa ovat monet kerhojen toiminnat hiljentyneet. Lukuisa on se puheenjohtajien ja muiden toimihenkilöiden joukko, joka on menneitten vuosikymmenten aikana innolla seuran toiminnassa ahertanut.

Toimintapaikkoja on vuosien varrella ollut useita. Ensin toimittiin Hämeen Suojan tiloissa, 1960-luvun lopusta omassa kerhohuoneistossa Karjalatalossa Aulangontiellä, kunnes 1991 saatiin hankittua aivan kaupungin keskustasta Karjala-Pirtiksi nimetty oma kerhohuoneisto ajanmukaisine tiloineen.