Karjalainen kulttuuri

Kansantanssi
 

 
Karjalan kansantanssit voidaan jakaa kolmeen selvästi erottuvaan ryhmään: Etelä-Karjalan, Laatokan Karjalan ja Vienan Karjalan tanhuihin. Kaikki ovat saaneet vaikutteita naapurikansoilta; Etelä-Karjala Viipurin kautta länsimaista ja Inkeristä, Virosta ja Venäjältä, Laatokan ja Vienan Karjala Itä-Karjalan ja Venäjän kansoilta.
 
Karjalankannas ja Inkeri ovat laulutanssien rikkaimmat alueet. Laulutansseja tanssittiin piirissä, ketjussa, riveissä ja pareittain. Etelä-Karjalan perinne liittyy muuhun suomalaiseen kansantanssiperinteeseen. Paritansseista (polkka ja jenkkavariaatiot) muistiinpanoja on myös Kannakselta.
 
Karjalaisille kansantansseille tunnusomaista on vapaa improvisaatio, jolloin musiikin rytmi on vain taustalla tukemassa vapaasti etenevää tanssia. Musiikissa toistuvat 2/4-rytmiset ja 8- tai 16-tahtiset melodia-aiheet.
 
Tanssien perusaskelikkona on kävely- tai juoksuaskel. Muita yleisiä askelikkoja ovat kisa-askelikko ja miehen improvisoimat maanitusvuoron eli kosintavuoron vaativat askeleet (ripaska ja sen muunnelmat), vilkkaat pyörimiset ja venäläistyyliset hyppelyt.
 
Karjalaisissa tansseissa ei ole mitään tarpeetonta. Tuttua askelikkoa voidaan toistaa useasti ja tanssit alkavat ja loppuvat usein piiriin.
 
Nuoriso tanssi praasniekoissa, besodoissa (nurkkatanssit), illatsuissa ja häissä. Kun hypyt alkoivat, tanssijat asettuivat kuvioon. Pienelle parimäärälle tarkoitettuja kuviotansseja saattoi seurata paljonkin katsojia. Jos joku tanssijoista keksi jotain uutta, hän oli "kukko tanssimaan".
 
Tanssien aikana tanssittiin eri tansseja vaihtelevassa järjestyksessä; ensin kepeämpiä tansseja ja sitten monivuoroisempia ja mutkikkaampia. Tavallisia tansseja olivat mm. ristikontra ja katrilli.