Kuorolaulu valloitti Karjalan

Runonlaulajien Karjalasta tuli laulun maa. Tärkein tekijä tälle kehitykselle oli vilkas ja musiikillisesti lahjakas luonteenlaatu. Kuorolaulusta tuli Karjalassa suoranainen kansanliike. Kuoroja oli miltei jokaisessa koulupiirissä. Esimerkiksi 6500 asukkaan Kaukolassa oli 1930-luvulla 16 kuoroa, Hiitolassa, Kurkijoella ja Räisälässä kussakin kymmenkunta kuoroa. Kaukolassa ja Räisälässä järjestettiin vuosisadan alkupuolella jopa pitäjänsisäisiä laulujuhlia kuorokilpailuineen.
Myös Karjalan kaupungit ylpeilivät suurilla harrastelijamäärillä. Viipurissa esiintymiskelpoisia kuoroja oli arviolta 70, joista vuosina 1920 1939 saavutti konserttitason liki 50 kuoroa. Sortavala oli Viipuria suhteellisesti vielä vilkkaampi kuorokaupunki. Noin 5 000 asukkaan Sortavalassa lauleskeli parhaina musiikkisesongin vuosina parikymmentä kuoroa. Käkisalmen musiikkielämää elävöitti J. Westphalin johtama Käkisalmen Mieskuoro. Akademiska Sångföreningenissä laulajaoppinsa saanut Westphal kuoli Käkisalmen ensimmäisissä pommituksissa.
Sortavalan mainetta Laatokan musiikkikaupunkina korosti lisäksi korkeatasoinen harrastelijaooppera. Itse asiassa siellä luotiin perustaa koko suomalaiselle oopperataiteelle. Sortavalan meijerin isännöitsijästä mestaritenori Alfons Almista tuli suomalaisen oopperan vahva mies. Hänen ansiotaan on, että Helsingin Töölönlahden rannalle kohosi maailmanmitat täyttävä oopperatalo.

Karjalan laulujuhlia

Laulujuhlista muodostui kansallisuusaatteen ja kuorolaulun suuria manifestaatioita. Viipurin ja Sortavalan laulujuhlat ylsivät kansainväliseen kuuluisuuteen. Suomeen laulujuhla-aate levisi Virosta, jossa 1869 järjestettiin ensimmäiset yleisvirolaiset laulujuhlat. Suomessa juhlien järjestäminen lankesi kuin luonnostaan Kansanvalistusseuran vastuulle.
Ensimmäiset valtakunnalliset laulujuhlat järjestettiin Jyväskylässä 1884, mutta jo vuotta myöhemmin oli Sortavalan seminaarin piirissä organisoitu paikalliset laulujuhlat. Karjala olikin yleisten laulujuhlien näyttämönä useita kertoja, Sortavala peräti neljä kertaa, vuosina 1896, 1906, 1926 ja 1935 sekä Viipuri kolme kertaa, vuosina 1889, 1908 ja 1937.

Ortodoksikuorojen nousu 1930-luvulla

Ortodoksisissa seurakunnissa toimi useita kirkkokuoroja. Niitä perustettiin erityisesti 1930-luvulla kansallisen ortodoksisen kirkkokunnan vahvistuessa. Monet kuoroista kuuluivat alaosastona merkittävään valistus- ja sisälähetysjärjestöön, Pyhäin Sergein ja Hermanin Veljeskuntaan, joka järjesti mm. ortodoksisia kirkkojuhlia. Yleisimpiä ortodoksiset kuorot olivat Raja-Karjalassa.
Tunnetuimpia kuoroja olivat Sortavalan, Suistamon, Impilahden Kitelän ja Pitkärannan ortodoksiset kuorot. Kannaksella ortodoksisia kuoroja oli mm. Viipurissa, Kyyrölässä ja Terijoella.