Karjalaisia soittimia

Vaikka Karjalassa soitettiin kaikkia samoja soittimia kuin muuallakin Suomessa, on kaksi instrumenttia nostettava esille kerrottaessa karjalaisista instrumenteista: jouhikko ja kantele.

Jouhikko ja kantele

Vanhalla karjalaisella perinnesoittimella, jouhikolla, on pitkä ja kansainvälinen historia. Jouhikko tai jouhikannel, kuten sitä vuoteen 1928 asti kutsuttiin, kuuluu lyyrasoittimiin. Jousella soitettava lyyra säilyi pisimpään Savossa ja läntisessä Karjalassa sekä Viron länsirannikon saaristossa.
Soitinta kutsuttiin kirjallisuudessa pääasiassa jouhikanteleeksi vuoteen 1928 asti, jolloin A.O. Väisänen otti soittimesta käyttöön sen rajakarjalaisen nimityksen jouhikko. Soittimen kansanomaisia nimityksiä ovat olleet: jouh’kannel, jouhikko, jouhikas ja jouhikannel. ’Jouhi’ viittaa jouseen, jolla soitinta on soitettu. Erotukseksi jouhikanteleesta käytettiin sormin soitettavasta kanteleesta nimitystä sormikantele.
Jouhikon käytöstä Suomessa on tietoja vain Savosta ja Karjalasta. Jouhikkoa on käytetty tanssisoittimena ja laulun säestyksessä. Jouhikon ja kanteleen soittajat säestivät myös yhdessä tansseja. Haitarin tullessa Karjalaan 1840-luvulla sillä soitettiin aluksi samoja sävelmiä kuin kanteleilla.
Sävelmiin liittyvistä tansseista on hyvin vähän tietoja. Maanitukset ja ripatskat olivat luonteeltaan improvisoivia. Soittaja on soittanut niin kauan kuin tanssijat ovat tanssineet, ja improvisoinut kappalettaan niin pitkään kuin on ollut tarve. Tanssit saattoivat kestää tunti- jopa päiväkausia.
Maanituksia ja ripatskoja voi verrata kanteleella soitettuihin vastaaviin sävelmiin, joiden kanssa ne edustavat samanlaista sävelmaailmaa. Soittivathan sormi- ja jouhikanteleen soittajat yhdessä tansseja. Soitolle on ominaista jatkuva muuntelu, improvisointi. Usein muunnellaan kahden tahdin mittaista aihetta siten, että kappaleen lopussa on etäännytty jo kauaksi siitä aiheesta millä aloitettiin. Kappale on koottu itse asiassa monista pienistä teemoista, joita muunnellaan niin kauan kuin huvittaa.

Paimensoittimet

Erilaiset paimensoittimet kuuluivat myös karjalaisiin instrumentteihin. Näitä soittimia voitaisiin nimittää yhteisesti ’Karjalan klarineteiksi’. Kannaksella ja Aunukselle soitettiin neliaukkoista puusarvea, jossa oli katajainen kieli. Tämä sarvisoitin oli mahdollisesti laina lännestä. Karjalassa oli kuitenkin kaksi omaperäistä puhallinsoitinta, jotka syntyivät mahdollisesti Petroskoista tai Pietarista saatujen vaikutteiden pohjalta.

Luttu ja liru valmistettiin yleensä tuoreesta lepästä tai haavasta. Molempia soittimia soitettiin Äänisen ja Aunuksen alueilla. Muinaiskarjalaiset klarinetit valmistettiin pajusta, lepästä tai männystä. Yleensä näissä soittimissa oli 3-4 sormiaukkoa.
Karjalan klarineteista ja muista paimensoittimista on säilynyt hyvin vähän tietoa meidän päiviin asti. Syynä on ennemminkin keruun kuin soittimien puute.