Karjalaiset sanonnat
Sananparret kuvaavat ja rikastuttavat elämää
Akateemikko Matti Kuusi kirjoitti 1950-luvulla, etteivät sananparret ole vain museoesineitä, menneiden sukupolvien elämän hartautta herättäviä muistomerkkejä; ne ovat aseita, joiden terä puree ja parantaa tänään yhtä väkevästi kuin vuosituhat sitten. Eikä maailma ole niin muuttunut, etteikö tämä huomio yhä olisi ajankohtainen. Karjalaiset sananparret ovat hyvin muistissa.
Sananparsien monet muodot
Sananparret ovat kansan keskuudessa yleisesti tunnettuja ja toisteltuja sanontoja. Ne ovat muodoltaan vakiintuneita ilmauksia, jotka erottuvat tavallisesta puheesta kuvaannollisuutensa vuoksi. Puhumisen välineistönä sananparret ovat tehokkaita, sillä ne nostavat esiin mielikuvia kommentoitavasta asiasta. Sananparret edustavat kollektiivisia käsityksiä, eikä sananparren käyttäjän siten tarvitse itse vastata sanoistaan samalla tavoin kuin suorasanaisesti puhuessaan. Käyttäessään sananpartta puhuja vetoaa menneiden sukupolvien elämänviisauteen ja auktoriteettiin.
Sananparsi on yhteisnimitys monenlaiselle puheen höysteenä käytettävälle ilmaisulle. Tunnistettavimpia sananparsilajeista ovat sananlaskut. Niitä on pidetty sananparsilajeista kunnianarvoisimpina. Sananlaskut sisältävät usein käsityksiä siitä, miten tulisi elää.
Esimerkiksi Sitä kuusta kuulemine, minkä juurel asunto
on tyypillinen sananlasku. Sananlasku sisältää itsenäisen ajatuskokonaisuuden, eikä yleensä kirjaimellisesti ymmärrettynä sovi lauseyhteyteensä tai tuntuu liian yksinkertaiselta: tällöin kuulija tunnistaa sen sananlaskuksi ja etsii sille tilanteeseen sopivan merkityksen.
Muita sananparsilajeja ovat mm. vertaukset, sutkaukset, puheenparret, alunhöysteet, malapropismit ja wellerismit. Nämä kaikki ovat Sano miu sanonee -aineistossa edustettuina.
Vertaukset värittävät puhetta ja tuovat asioille lisää syvyyttä:
Rakastin sinnuu ko Karjalaa. Sutkaukset ovat kansanomaisia lentäviä lauseita, lyhyitä ja repliikinomaisia, kuten Ei täs työtä pelätä - uskalettaa käyvä vaik työ vieree makkaamaa. Ne eivät pyri yleispätevyyteen tai tarjoa elämänohjeita kuten sananlaskut. Puheenparret toimivat tilanneyhteydestä riippumattomina kiertoilmaisuina tai puheen mehevöittäjinä. Puheenparresta on kyse kun sanotaan vaikkapa että sil on oma lehmä ojas.
Alunhöysteet ovat erilaisia huudahduksia, hihkaisuja, kirouksia ja siunailuja, kuten esimerkiksi Voi hötkäläise kötkäläine.
Malapromismien keskeisenä piirteenä on komiikka, joka perustuu sanojen tahalliseen tai tahattomaan paikan vaihtumiseen. Hätäiselle puhujalle on voitu sanoa: Emäntä juoksoo kartano kääs ympär ämpärii ja voivottaa ko kana söi kaks haukkaa.
Wellerismit ovat sanoi-tyyppisiä sananparsia, jotka laukaisevat hankalia tilanteita tuomalla keskusteluun huumorin pilkahduksen, mutta välittävät samalla esimerkiksi kysymyksen, kiellon, kehotuksen, lupauksen, anteeksipyynnön tai lohdutuksen. Nyt on koko pere sama kato al, sano vanhapoika ko pan hatu päähääsä.
Sananparren elämä
Sananparsia syntyy, kun joku kiteyttää oivalluksen oikein mehevään muotoon. Ne jäävät eloon, mikäli tuntuvat istuvan elämänpiiriin. Sopivalta tuntuvasta toteamuksesta voi tulla sananparsi, kun muut ymmärtävät että se sopisi muihinkin tilanteisiin: jos sen havaitaan esittävän hyvin heidän ajatuksiaan ja tunteitaan.
Nissisen Vilppo meni kirkossa ehtoolliselle. Hänelle annettiin ehtoollisleipä, mutta viiniä hän ei saanutkaan. Kirkonmenojen päätyttyä Vilppo kertoi tuttavilleen, kuinka oli käynyt. Nämä kysyivät: "No mitä sie teit?", johon Vilppo: "Söin kuiviltaa." Tästä jäi elämään vuosikymmeniä elänyt sanonta: Syöp kuiviltaa, ko Nissise Vilppo ripil.
Sananparret elävät keskusteluissa ja jäävät useasti merkityksettömiksi käyttöyhteydestään irroitettuna. Kuten Matti Kuusi asian ilmaisee: "Vasta tositarkoitus, eloisa tilanne ja sukkela soveltaminen herättää sananparret henkiin, luo niihin huumoria, satiirin terävyyttä tai filosofian syvyyttä, saa ne kimaltamaan sateenkaaren kaikissa värivivahteissa."
Sananparret kertovat myös niiden kertojista, kerrontatilanteista, jopa sananparsien syntytilanteista.
Löyskä oli räätäli, joka kulki taloissa tekemässä jalkineita. Hän oli kova leikinlaskija, oikea ikenniekka, jos rahat olivat lopussa, hän näytteli tyhjää kukkaroaan, siitä tuli aikaa myöten sananparsi: Nii o tyhjä ko Löyskä kukkaro.
Tehdyissä sananparsikeruissa ihmiset ovat myös esittäneet omia tulkintojaan sananparsista. Nämä näkemykset sananparsien sisällöistä ovat olleet erittäin valaisevia, ja avanneet sananparsiin liittyviä merkityksiä, joiden ohjaamina sananparsia ripotellaan puheen mausteeksi.
Elämän eväitä
Sananparret eivät ole pelkästään puheen värittäjiä. Sananparret tarjoavat nykyelämäänkin ajattelemisen aiheita. Ne ovat elämänohjeita, joita vielä noudatetaan. Sananparret peilaavat ja ovat peilanneet elämänmenoa ja kuvanneet sitä tiivistetyssä muodossa. Professori Pekka Hakamiehen mukaan sananparsitutkimuksessa puhutaan usein sananparsista inhimillisen kokemuksen kiteytyminä, jotka ovat yhteenvetoja useista samanlaisista tilanteista. Sananparsiin voi sisältyä runsaasti elämänviisautta ja uskomuksia ympäröivästä maailmasta. Ne voivat keventää tunnelmaa, laukaista sosiaalisia jännitteitä, toimia ohjenuorina ja sisältää varoituksen sanoja. Eri tilanteissa sananparsi voi viestiä hyvinkin erilaisia asioita. Sananparret myös vahvistavat ja ylläpitävät elämänarvoja ja normeja sekä taitoja.
Menneinä vuosina tai vuosikymmeninä tehdyissä keruissa sananparret piirtävät kuvaa menneestä maailmasta. Monet sananparret ovat kuitenkin ajattomia eikä niiden terä ole vuosien saatossa tylsynyt, toiset taas saavat uusia merkityksiä nykymaailmassa. Myös uusia sananparsia syntyy jatkuvasti. Sananparret eivät ole katoamassa, ne vain sopeutuvat uudenlaiseen maisemaan.
Enemmä vaa tällästä ja isommat lusikat!
Lähteet:
Sano miu sanonee -kilpakeruu. Karjalan Liitto 2001 (Sirkka-Liisa Erlund, Reino Halonen, Reino Huhtanen, Lauri Kantee, Saini Knuuttila, Eeva Laaksonen, Liisa Pekonen, Heljä Pulli, Mirjam Sassi). Tallennettu SKS:n arkistoon.
Pekka Hakamies: Venäläisten sananparsien vaikutus karjalaiseen ja suomalaiseen sananparsistoon. SKS 1986.
Iris Järviö-Nieminen: Suomalaiset sanomukset. SKS 1959.
Matti Kuusi: Sananlaskut ja puheenparret. SKS 1954.
Matti Kuusi & Outi Lauhakangas: Maailman sananlaskuviisaus. WSOY 1993.
Outi Lauhakangas: Kansanrunousarkiston sananparsikortistojen käyttöohjeet määrittelyineen ja selityksineen. SKS, kansanrunousarkisto, julkaisematon moniste 1988.
Kari Laukkanen & Pekka Hakamies (toim.): Sananlaskut. SKS 1978.
Teksti: Heidi Hopeametsä