Mitä itkuvirret ovat?

Itkuvirret eli äänellä itkeminen on tunteiden ilmaisua sanojen ja itkumelodioiden avulla. Tunne muuttuu sanoiksi, jota itkuääni kannattelee. Itkijöiltä vaaditaan rohkeutta kohdata ja pukea sanoiksi sisimmässään oleva tunnelatautuma. Itkusanojen tulisi olla hoitavia ja koskettavia. Kirjoittaminen helpottaa itkusanojen löytämistä. Ääneen lausuttu tunne helpottaa ja vapauttaa. 

Yhdessä koettu suru, ilo ja kiitos yhdistää ja vapauttaa.

Itkuvirret ovat vanhaa perua

Itkuvirret ovat vanhaa kantaa ihmiskunnalle. Egypti ja Arabimaat mainitaan Raamatussa monesti itkuista. Euroopassa katolilaisissa maissa muun muassa Ranska, Italia, Irlanti, Espanja, Portugali, itkuvirsirunous säilyi hyvin myöhään, jopa meidän päiviimme asti. Alkuperäiskansojen piirissä ne elävät edelleen uskomuksissa ja riiteissä.

Itkut esiintyivät Vienanmeren, Äänisen ja Laatokan alueella Itämeren suomalaisilla ja slaaveilla käsittäen karjalaiset, vepsäläiset, inkeroiset ja setukaiset. Lisäksi ne kuuluivat ortodoksisen kirkon piiriin sekä bysanttilaiseen kirkkokulttuuriin. Itkuja alettiin kerätä talteen 1835-luvulla. Kerääjinä olivat muun muassa Elias Lönnroth, Arvid Genetz ja Volmar Porkka.

Itkuvirret liittyvät siirtymäriitteihin, joita pidettiin Karjalassa ortodoksialueella kylänväen kesken. Hääitkut, kuolinitkut, rekryyttititkut, tilapääitkut, eivät eroa tyyliltään riitti-itkuista, vaan ne kuuluvat samaan valitusrunouteen.

Itkuperinteen muuttuminen

Rituaali-itkut olivat yhteisöitkuja kuten tänäkin päivänä siirtymätilanteissa kuten häissä, hautajaisissa ja sotaan lähtiessä. Nykyisin näitä yhteisiä siirtymätilanteita ovat edelleenkin hautajaiset ja häät, yms. Lisäksi ovat tulleet eläkkeelle jäämiset, syntymäpäivät, lasten perhetapahtumat, kaste, rippi, yms. tilaisuudet. Kuvaan ovat tulleet myös sukujuhlilla itketyt itkut ja luonto- sekä katastrofitapausten johdosta esitetyt itkut.

Teksti: Pirkko Fihlman, Äänellä Itkijät ry