SA kuvassa kaupunginjohtaja Arno Tuurna ja kirjailija Lempi Jääskeläinen seisovat venäläisten tuhoaman rautatieaseman vieressä. Arkkitehti Eliel Saarisen luomus on tuhottu. Se kertoo katsojalleen kaiken vihollisesta.

Viipurilaiset joutuivat toisessa maailmansodassa kokemaan raskaat ilmapommitukset, evakuoinnit ja sodan arjen pahoin tuhoutuneessa kaupungissa. Viipuri vaihtoi kolmesti omistajaa, ja sen sota-ajan asujaimistoon kuuluivat suomalaissiviilien lisäksi sotilaat, sotavangit ja neuvostokansalaiset. Kaupungin vaiheet olivat monin tavoin poikkeuksellisia Suomessa, mutta yleisiä muualla Euroopassa vuosina 1939–1945.

Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura (VSKS) julkaisi Eurooppalainen kaupunkikohtalo: Viipuri toisessa maailmansodassa -nimisen VSKS:n tieteellisen toimitteen numero 25.

Kirjassa kirjoittavat muiden muassa FT Ida Suolahti Viipurista sotavankien kaupunkina. Luku sisältää yllättäviä käänteitä, kun suomalaisten haltuun tuli 60000 vankia, kun oli varauduttu 15000:een. Joukossa oli espanjanlaisia, jotka oli lapsina lähetetty "turvaan" kotimaassaan riehunutta sisällissotaa. He aiheuttivat hallinnolle pulman: mistä tulkit. Kaikkiaan vihollisen rintamalle oli määrätty sotilaita noin 80 kansallisuudesta.

Dosentti Tuomas Tepora pohtii, miten Viipurin asema nähtiin 1800-luvun jälkipuoliskolta jatkosodan alkuun ja miten karjalaisten kaupunki sai maineen skandinaavisena etuvartiona. FT Hannu Heikkilä perkaa kirjeitä sotien Viipurista ja evakosta – eli viipurilaisen siviiliväestön aikalaiskokemuksia sodan jaloissa 1939–1944.  Dosentti Tanja Vahtikari kertoo, miten valokuvaus toimii kaupunkitilan merkitysten rakentajana – erityisesti Aukusti Tuhkan valokuvien kautta Viipuri jatkosodan aikana ja 1950-luvun alussa, kun kaupunkiin pääsi taas vierailemaan.

Lisää kirjasta luet täältä.